tiistai 8. toukokuuta 2012

Pyörän huoltaminen kotona ja korvessa




Pidän itseäni melkoisen onnekkaana pyöräilijänä, sillä saan pitää kotisäätämöäni olohuoneessa. Olohuoneessa minulla on tietokone ja ylimääräinen käsipari tarvittaessa. Säätämöni sydän on tukeva Wrench Forcen huoltoteline, jossa tandemikin pysyy heilumatta paikallaan. Telineen takana on Bilteman jalkapumppu ja iso pakki työkaluja ja varaosia. Tärkeimmät työkalut löytyy kuitenkin Motonetistä ostastani huoltosalkusta. Salkusta löytyy paljon pyöräspesifejä työkaluja, kuten ketjunkatkaisin, ketjuruoska, takapakan avain ja niin edelleen.
Suosikki työkalut
Jotkin työkalut ovat läheisempiä kuin toiset. Erityisesti pidän vahingossa ostamastani kuusiokolosetistä. Setin avaimet ovat kulutusta kestäviä, sillä niissä ei näy pyörsitymisen merkkejä kolmen vuoden käytönkään jälkeen. Avaimen toinen pää on pyöristetty palloksi, jolloin avaimen ei tarvitse olla piikki suorassa avattavan ruuvin kantaan nähden. Kuusiokoloavaimia tarvitaan melkein jokaisessa huoltotoimenpiteessä, joten niihin kannattaa satsata.
Toinen minulle tärkeä ”työkalu” Motonetin salkussa  mukana tullut kuppi, jonka pohjassa on magneetti. Aluksi pidin kyseistä härpäkettä turhana ylellisyytenä, mutta se onkin osoittautunut kultaakin arvokkaammaksi. Pienet metalliruuvit pysyvät kupissa ja tallessa, vaikka vahingossa kuppi kaatuisikin. 
Kolmas asia, josta minun on vaikea luopua on Monkey Wipes -pyyhkeet. Pyyhkeet irroittavat rasvan käsistä, rattaista, rungosta, ketjusta ja lattiasta. Hätätapauksessa pyyhkeillä voi ”pestä” ketjutkin, jos ei ole aikaa tehdä sitä kunnolla.
Oikeastaan ainoa työkalu, josta en pidä on poljinavain. Bilteman ja Motonetin salkuissa tulevat avaimet ovat melko huonoja. Polkimia ei tarvitse ruuvata kovin kireälle, mutta joskus ne ovat jämähtäneet pirun tiukkaan kiinni. Silloin kaipaa pitkää, vanhvaa ja hyvällä käsiosalla varustettua väännintä. Olenkin haaveillut, jos hankkisin omaan säätämöön Park Toolin avaimen.

Pyöränhuolto-do: Ruskea vyö eli levyjarrujen ilmaaminen
Jos pyörän huoltaminen olisi taistelulaji, olisi renkaan pumppaaminen, vaihtaminen ja paikkaaminen  valkoisen vyön arvoinen suoritus. Seuraavien vöiden haltijoiden pitäisi hallita vaijerijarrujen ja voimansiirron säätäminen ja huoltaminen. Ruskean vyön ansaitsee ilmaamalla levyjarrut tai huoltamalla iskarit. Kiekon rakentaminen on mustan vyön vaatima taidonnäyte.
Viime viikonloppuna hankin itselleni ruskean vyön eli ilmasin maastopyöräni levyjarrut. Ilmauksen tarve ilmeni vaihdettuani jarrupalat uusiin. Takajarru toimi moitteetta, mutta etujarru oli tehoton ja kahva tuntui oudolta. Kysyin paikallisesta liikkestä, jos heillä olisi ollut aikaa ilmata jarrut. Kevätruuhkasta johtuen aikaa ei luonnollisesti ollut näin pikaiselle toimenpiteelle, joten päätin kokeilla huoltotoimenpidettä itse.
Olin vältellyt levujarruja juuri ilmaamisen takia pitkään. Uudessa maastopyörässä sellaiset kuitenkin oli joten tiesin, että ennen pitkää saan opetella senkin toimenpiteen. Hankin liikkeestä ilmaussetin. Kaupassa oli vain ns. pro-mallia, jossa ruutat olivat kuluttajaversiota paljon tukevammat. Myöhemmin kotona katselin kuluttajaversion hintaa netissä ja huomasin, että se olisi ollut melkoisen paljon halvempi. En kuitenkaan kadu pro-tason ostosta ja hintaa, sillä luulen, että ilmaaminen sujui ensikertalaiselta helpommin paremmilla välineillä. Kuluttajaversiossa on tavalliset injektioruiskun ruutat, kun pro-setissä on kovamuoviset versiot.
Suoritin ensimmäisen yrityksen katsottuani pari nettivideota ja luettuani setin mukana tulleet ohjeet. Noudatin ohjeita kirjaimellisesti. Sain lopulta homman hoidettua ja oli aika kokeilla jarruja. Jarrukahvan tuntuma parani hetkeksi, mutta pito oli edelleen huono ja hetken päästä kahvan tuntuma heikkeni. Tutkin jarrusatulaa ja huomasin, että toinen mäntä ei liiku kunnolla. 
Seuraavaksi otin itselleni ison askeleen ja päätin purkaa satulan kokonaan, että voisin vapauttaa jumittavan männän. Avidin manuaalissa operaatio oli kuvattu erinomaisesti, joten eikun toimeen. Operaatio oli itseasiassa helppo ja kasaaminen ja ilmaaminen meni muitta mutkitta. Jarruteho ei kuitenkaan palannut, vaikka nyt molemmat männät liikkuivat vapaasti.
Ajattelin, että viimeisin ilmaus ei ollut onnistunut. Hieman turhautuneena tutkin nettiä, jos sieltä löytyisi oikotietä onneen. Löysin ohjeet ns. pikailmausohjeet Avidin Elixir-jarruille. Pikailmauksessa jarrunestettä vain liikuteltiin kahvan ja satulan ruutan kesken  välillä jarrukahvaa painellen. Ilmaus kesti vain kymmenen minuuttia. Jarrukahva tuntui hyvältä, mutta se penteleen pito oli edelleen kateissa. 
Jätin pyörän telineeseen ja painuin fillarifoorumin ääreen. Siellä ehdotettiin, että jarrulevyt kannattaisi hioa hiekkapaperilla kevyesti. Olin vaihtanut palojen tyyppiä, joten levyissä oli vanhojen paljonen jäänteitä ja siksi uudet palat eivät purreet levyyn. Hion levyt kevyesti ja puhdistin ne Bräkleenillä. Avot, pito palasi. Ilmeisesti viimeinen ilmaus oli turha.
Dojossa kaikki vastustajat lakoavat, mutta entäpä nakkikioskilla?
Lähdin seuraavana päivänä testilenkille Oittia kohti. Hieno päivä, kuivat polut ja toimiva fillari. Mitä muuta olisi voinut enää vaatia?
Hieman kääntöpisteen jälkeen tapahtui jotain. Yhtäkkiä takarengas jumittuu ja pyörä pysähtyy melkein kuin seinään. Keppi pinnojen välissä? No, ei ollut keppi. Takavaihtaja oli revennyt ja mennyt pinnojen väliin. SLX:n takavaihtaja oli kirjaimellisesti revennyt. Häkki oli kasassa vain pienestä palasta metallia ja vaihtajan runko oli kahdessa palassa. Jousi oli melkein suoristunut. Kaiken kukkuraksi ketjut olivat menneen navan ja takapakan väliin.
Nyt pääsevät kotisäätämössä hankitut taidot kenttätestiin. Minulla oli mukana Lezynen pikatyökalu, jossa oli kuusiokoloavainten lisäksi ketjutyökalu. Aivan ensimmäiseksi irroitin takavaihtajan rungosta. Vaihtajan korvake oli säästynyt koskemattomana, jotakin positiivista siis. Seuraavaksi piti irroittaa ketju. Katkaisin ketjun, mutta sitten alkoi vaikeampi osuus. Minun piti repiä ketju pois pakan takaa. Riuhtomisen jälkeen ketju antoi periksi ja rengas pääsi jälleen pyörimään. Ketju oli vääntynyt ainakin neljästä kohdasta, joten en voinut tehdä pyörästäni väliaikaisesti yksivaihteista. Ainoa vaihtoehto oli lähteä taluttamaan pyörää kotiin.
Matkaa kotiin oli reilut 10 kilometriä. Parin tunnin kävely tai… Ei ainakaan taksia. Kotiin pitää selvitä ilman taksia. Laskin satulan alas ja potkuttelin kotiin kuin hobby horsella ikään. Matka taittui yllättävän nopeasti, olin Hyvinkäällä vajaassa tunnissa. Polkimet hakkasivat pohkeisiin aina välillä, mutta en antanut sen haitata. 
Periaatteeni retkeillessä ja lenkkeilessä on, että omin avuin pitää selvitä kotiin tai seuraavaan kylään/kaupunkiin, jossa voi nhuollattaa pyörän. Kuljetan mukanani aika perushuoltoon tarvittavat välineet. Välineet ovat erilaiset pyörästä riippuen. 
Kaikkien pyörien mukana kulkee Lezynen pikatyökalu. Siinä on kuusiokoloavaimet, ristipää, talttapää, T25 ja ketjutyökalu. Rengasrikkoja varten minulla on pumppu, vararengas, paikkasetti ja rengasmuovit. Bromptonilla ajaessani otan mukaan myös 15mm avaimen takarenkaan irroitusta varten. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti